Voihan aksa

Tiistaina oli taas meidän viikoittainen ohjattu aksaharjoitus. Meitin koutsi Katja oli jo edellisenä iltana ilmoittanut et kyseessä on kisanomaiset treenit ja meikäläisen ensireaktio oli että voihan pas...a. Kuten voitte varmaan tuosta reaktiosta päätelläkin niin en siis ole kovin suuri kisanomaisten treenien fani...siitäkään huolimatta että tiedän niiden olevan hyödyllisiä.

Mutta sitten itse treeniin..Treenissä oli yhteensä 3 eri rataa ja niistä eka suoritettiin pareittain siten että parin yhteenlaskettu virhepistemäärä sai olla 20. Hommahan ei mennyt sit ihan putkeen ja me hyllytetiin jo esteelle 3. Toisella radalla piti pystyä arvioimaan mihin saakka radan saa suoritettua nollana ja minähän veikkasin estettä 8 koska sen jälkeen oli tulossa varsin mielenkiintoinen "putkihärdelli". Mut eipä sitten päästy ihan sinne saakka kun homma kaatui jo esteelle 7 ja sen jälkeen seuraavan noin 8 esteen aikana ennätimme tehdä sen 6-7 hylkyä. Eli vähän jäi vielä suoritukseen hiottavaa. Viimeisellä radalla piti sitten pystyä tekemään vain se nollarata... mut mepä hyllytettiin jo esteelle 4. Tuo kohta oli kyllä meille vaikea ja melkein jo arvasinkin et homma kaatuu siihen. Muutoin toi vikarata oli kyllä noista kaikista epätoivoisista räpellyksistä se paras.

Kotimatkalla  tunnelma hipoi sitten jo osittain sitä niin kutsutta ranteet auki -fiilistä. Kotiin päästyäni ja aikani itsesäälissä rämmittyäni totesin kuitenkin et oma moka. Vaikka Pyry onkin ns. helppo ohjattava niin kyllä sitä pitää kuitenkin ohjata eikä vaan itse juosta koiran edellä ja olettaa et kyllä se sieltä tulee. Tai siis tuleehan se mutta rata ei ehkä vastaa ihan sitä ohjaajan suunnitelmaa..

En sitten tiedä mistä se johtui mutta en saanut noihin treeneihin sitä oikeaa tekemisen fiilistä. Normaaleihin  harjoituksiin verrattuna ohjaus ei ollut yhtä rentoa ja toisaalta fiilis ei kuitenkaan ollut yhtä jännittynyt kuin kisoissa... eli ohjaus jäi johonkin noiden tuttujen tuntemusten välimaastoon ja tässä tapauksessa huonoin seurauksin. 

Näillä sivuilla tullaan jatkossa epäsäännöllisen säännöllisesti kertomaan kooikkeri Pyryn ja springeri Ainun edesottamuksista niin harrastusten kuin arkielämänkin pyörteissä.


Blogin värkkäämisen lisäksi kävimme tänään myös Hennan kanssa treenamassa aksaa ja mukana oli tietty kumpikin koiruus. Pyrtelillä oli ohjelmassa kontaktien harjoittelu ja Ainulla yleinen hauskanpito. 

Pyryllä tämän päivän tavoitteena oli edelleen vahvistaa kontaktien tekemistä hyvässä vireessä eli radan pätkää suoritettiin pallo kädessä. Tavoitteena on tuon viretilan kautta saada siis kontakteille lisää nopeutta. Homma toimikin tänään varsin hyvin... Puomilla vauhti pysyi hyvänä koko matkan eli ei siis meille tyypilliseen tapaan hidastunut puomin alastulolla. Myös pysäytyskontaktit olivat hyvät ja Pyry lähti joka kerta liikkeelle vasta vapautuskäskyllä. Keinulla Pyry pysähtyy edelleen ns. kääntökohtaan mutta lähti varsin nopeasti liikkeelle sen jälkeen. Ollaan me joskus tehty nopeampiakin keinuja mutta tämän päiväinen oli kumminkin han ok. Myös A:lla pysäytyskontaktit toimivat ja sain tehtyä myös muutaman onnistuneen perjätön A:lle. Edellisen kerran kun tuota kokeilin niin Pyry lähti liikkeen mukaan eli kehitystä on siis tapahtunut. Kokonaisuudessaan kontakteista jäit hyvä fiilis eli hyvä niin! Kun nopeus saataisiin johonkin kuosiin niin sit voiskin ruveta jo treenaamaan tuota kontaktien itsenäisempää suorittamista eli treenattavaa riittää...

Ainu suoritti samaa rataa kuin Pyrykin - tosin mediesteillä - varsin mallikkaasti. Virheitä ei juurikaan tullut ja keppien aloituskin onnistui Ainuksi varsin mallikkaasti. Hyvää virettä ei vaan tahtonut riittä kovin pitkään suoritukseen ja hajut vei taas AinuVainun mennessään... mut sellaista se elämä aina välillä on.

Vaikka tarkoitus onkin kirjoittaa pääasiassa noiden koiruuksien elämästää niin taidanpa kuitenkin raapustaa aina muutaman rivin uudesta "juoksu" harrastuksestani. Siis ihan sillä periaatteella et josko toi tieto mahdollisesta julkihäpeästä sai mut paremmin jatkamaan tätä treenausta. Eli kävin siis tänään viidettä kertaa vetämässä sellaisen hölkkä-kävely viritelmän. Huomion arvoista on se, että jaksoin nyt hölkätä tuon samaisen lenkin lähes kokonaan...siis olihan matkalla se kaksi noin puolenminutin kävelykohtaa... mut kuitenkin. Toiveena on siis hölkätä tuo koko lenkki vielä tällä viikolla jos jalat vaan ei nyt kipeydy tämän päiväisestä. Ja ihan vaan tarkennukseksi niin emme siis puhu mistään useiden kilometrien lenkistä. Ja toiveena tulevalle viikolle olisi se, että josko sitä vihdoinkin oppisi pukeutumaan tuonne lenkille oikein. Nimimerkillä aina liikaa päällä ja likomärkänä hiestä kotiin palatessa....