Aksaa sateessa ja ukkosessa

oli siis vuorossa tiistaina kun jälleen kerran kokoonnuimme Pärnälle treenaamaan. Ohessa on Kaisan blogista pöllitty ratapiirros...

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin vaaleilla ympyröillä merkattu rata. Päivän teeman eli helpon ratatreenin mukaisesti tehtiin radalta kyllä nolla, mutta Pyry ei ollut minkään mittarin mukaan oma itsensä. Ennen radalle lähtöä en saanut Pyryä innostumaan edes pallosta ja koska vire ei ollut kohdallaan, niin Pyry oli koko radan ajan täysin perässä vedettävä... myös keinu oli luvattoman hidas. Kun rata tehtiin heti perään uudestaan, oli viretila jo huomattavasti parempi. Vieläkin ihmetyttää tuo ekan radan viretila kun mitään ihmeellistä ei kuitenkaan tapahtunut ennen rataa... onneksi noita tilanteita ei kuitenkaan tapahdu usein.

Toisen radan ns. rataantustuminen jouduttiin sit keskeyttää kaatosateen ja suht räväkän ukkosen johdosta. Vähän jännitti, et mitenkähän Pyry mahtaa paukkeen kestää mut poikahan yllätti mut täysin. Kun menin ukkosen hellitettyä hakemaan Pyryä autosta niin poikahan oli innoissaan lähdössä radalle. Myös toiselta radalta tehtiin nolla ja menossa oli jo onneksi nähtävissä sitä vanhaa kunnon Pyrteliä.

Jotta aksakiintiöön ei jäisi vajetta, niin käytiin Pyrtelin kanssa treenamassa myös keskiviikkona ihan kaksistaan. Ja jo perinteitä kunnioittaen koko treenin ajan satoi vettä ja vähän väliä kuului ukkosen jytinää... Mut eipä annettu sen haitata tahtia vaan tehtiin mukavia treenejä viidellä hypyllä. Ensin tehtiin pelkkää irtoamista eli laitoin pallopalkan odottamaan viimeisen hypyn taakse ja sitten mentiin. Kun palkka on odottamassa ei irtoamisessa ole mitään ongelmaa eli hyppysarja onnistui niinkin, että jäin itse ensimmäisen hypyn kohdalle odottamaan. Tämän jälkeen muutettiin treeniä siten, että kolmas hyppy tehtiin takakiertona ja muut kuten edellä... ja ei ongelmaa. Ja sit vielä perään perus hyppysarjaa palkan odottaessa. Nyt vähän harmittaa kun ei sit tullut kokeiltua, et miten palkan pois jättäminen olisi vaikuttanut tilanteeseeen... Lopuksi treenattiin vielä samoilla viidellä hypyllä pari sarjaa välistävetoa, takakiertoa (?) ja serpentiiniä ja ei ongelmaa =)  

vielä pihisee

eli hengissä ollaan vaikka viime päivityksestä onkin jo aika.

Koirien palvelijan päästyä vihdoinkin ansaitulle lomalle on aikaa vietetty mökkeillen. Koiruuksien päiväohjelmaan on kuulunut päivittäisiä metsälenkkejä, uimista, kalojen katselua, kuoppien kaivamista, grilliruuan kerjäämistä ja mikä parasta ulkoilua mökinpihassa ilman hihnojen tuomia rajoitteita. Kun mökillä ollaan tähän mennessä oltu vain perjantaista sunnuntaihin niin koiruuksista - tai siis Ainusta varsinkin - huomasi maanantaina mökkeilyn yhä jatkuessa sen, että patterit oli jo käytetty suht loppuun sillä oletuksella että kohta pääsee kotiin lepäämään =)

Ja pitkän aksatauon jälkeen ollaan vihdoinkin päästy myös treenaamaan! Pyrtelin lääkekuuri päättyi ja treeneissä ollaan käyty nyt viime viikosta lähtien. On se vaan jännää miten nopeasti tuntuma ohjaamiseen häviää.. eli noin kuukauden tauko treeneissä on johtanut siihen, että mun liike radalla on hävinnyt ja nyt vaan nökötän lähes paikallani ja "heittelen" koiraa seuraaville esteille. Ja tää niin tahtois takaisin sen liikkuvan Marin, jonka löytämiseen käytettiin niiiiin paljon aikaa ja energiaa viime talven aikana! Tänään oli treeneissä jotenkin havahduttavaa kun Kaisa totesi Pyryn kulkevan ei siis vaan nopeammin vaan myös iloisemmin kun liikun enemmän sen rinnalla. Toivottavasti tuo tuntuma ohjaamiseen treenien myötä nyt myös palaa eikä jää ikuisesti unholaan.... tai sit ollaan hukassa.

Ainu aksaa

Monien erinäisten sattumien kautta Ainu sai kun saikin lopulta treenipaikan kesäksi. Mikä on siis todella huippu juttu!

Torstaina oltiin ekaa kertaa treenaamassa meitin uudessa ryhmässä ja pitkästä aikaa treenaaminen Ainun kanssa tuntui taas yhtä mukavalta kuin silloin joskus... joskus kauan sitten. Rata oli meille oikein sopiva eli siinä oli sekä helppoja juostavia pätkiä että tarkempaa ohajusta vaativia osioita. Koska Ainu on viime aikoina tehnyt rataa vain mediesteillä niin rimat laitettiin näin alkuun vain 50 cm. Tästä huolimatta muutamia rimoja tippui varsinkin silloin, kun vedätin Ainua vähän normaalia enemmän. Muutoin Ainu teki rataa tosi hienosti ja ekalla treenikierroksella jopa kepitkin onnistuivat ilman virheitä ja se ei meillä on kyllä mikään itsestään selvyys. Toisen kierroksen alussa Ainu ei enää ihan yhtä hyvin jaksanut syttyä hommaan mutta oli hienoa huomata, että pienellä hetsauksella homma saatiin taas toimimaan.

En sitten tiedä, mikä on muuttuunut talvesta, mutta nyt yhteistyö Ainun kanssa taas toimi. Ja välillä tuntui siltä, että osaan jopa ohjata koiruutta radalla =) Aivan huippu tunne! Hetken aikaa jo mietin, että jos homma pelittää näin hyvin niin mehän voitaisiin Ainun kanssa startata sykyllä muutamassa kakkosten kisassa.... ja ehkä, ehkä se kolmosluokka vois olla sittenkin jopa saavutettavissa... tai sitten ei...

Tiistain liitelyt

Tiistaina oli vuorossa viikoittaiset ohjatut treenti ja tällä kertaa vuorossa oli perinteinen ratatreeni... ja mukavan radan Katja olikin taas meille laatinut..

Olimme saaneet radan jo etukäteen tutustuttavaski ja alkuperäinen tarkoitus oli pysytellä varsin tiukkaan omalla mukavuusalueella... mutta loppujen lopuksi mukaan tuli muutama kohta, jossa siltäkin sitten poistuttiin ja hyvä niin. Eli sitten vain liitämään... eli 2 hypylle valssi ja sen jälkeen perjättö ennen estettä 6. Ensimmäisellä yrittämällä tuo väli 1-6 ei onnistunut, sillä Pyry kipaisi esteeltä 4 suoraan A:lle. Kun koiruuden otti esteen 4 jälkeen paremmin haltuun niin matka jatkui ilman suurempia ongelmia. Kepit suoritin keinun puolelta, sillä Pyry kestää häiriötä keppien loppupäässä huomattavasti paremmin kuin keppien alussa. A:n suoritin keppien puolelta ja nappasin koiran mukaan putkelle. Ensimmäisellä kerralla Pyry vetäisi kontaktin läpi ilman pysähdystä ja tämän jälkeen tuota pintaa jouduttiinkin hiukan palauttelemaan. Sitten ennen estettä 14 perjättö ja seuraava persjättö tehtiin sitten ennen putkea 20. Tuonne putkelle oli aikas kiirus ja kerran kävi niin, että Pyry jätti suorittamatta matkalta yhden hypyn, myös hypylle 16 koiruus piti ohjata pienellä liikkeellä tai muutoin Pyry tuli siitä helposti ohitse.

Jos tähän mennessä oli pysytty siellä mukavuusalueella kaikkine perjättöineen niin sitten seurasikin osio, jossa kokeiltiin niitä vähän vähemmän käytettyjä ohjauksia. Eli hypylle 23 saksalainen ja hypylle 25 viskileikkaus ja siitä pakkovalssilla kepeille. Ja yllätys, yllätys tuohan onnistui... ja vielä monta kertaa. Tuo keinulle vienti oli meille varsin hankala, sillä tulokulma oli vaikea ja tällöin myös keinulletulovauhti jää alhaiseki. Eihän se keinu sitten mikään vauhdikas ollut mutta joka kerta se kuitenkin tehtiin ja osa toistoista oli jopa siedettäviä... siis meidän nykytasolla mitattuna. Sitten kokeiltiin taas vähän omasta normiohjauksesta poikkeavaa ratkaisua tuohon hypylle 28 ja sitähän saatiinkin sitten treenata oikein urakalla. Eli tarkoituksena oli tehdä tuohon pakkovalssi... mutta onnistuin aina lähtemään liikkeelle liian aikaisin ja liike veti sitten Pyryn hyppäämään hypyn väärästä suunnasta. Tuota kohtaa treenattiin valehtelematta varmaan 15 kertaa ja oiskohan joukkoon mahtunut max kaksi edes sinnepäin onnistunutta suoritusta.

Mutta kokonaisuutena radasta ja sen suorittamisesta osittain oman mukavuusalueen ulkopuolella jäi kyllä sen verran hyvä fiilis, että täytyypä kokeilla joskus toistekin =)

aksaa, aksaa ja vielä kerran aksaa

Viime päivityksen jälkeen on taas tapahtunut yhtä ja toista...lähinnä siis otsikon mukaisesti aksarintamalla. Mutta aloitetaan tärkeimmästä eli viikonlopun aksakisoista. Normi viikonlopusta poiketen tiedossa oli oikea viikonlopunmittainen mini agilitytournee kun lauantaina oli kisat Pieksämäellä ja sunnuntaina Varkaudessa.

Syystä tai toisesta Pieksämäelle oli ilmoittautunut vaan 8 mediä mutta aksaa oli siis kuitenkin tarjolla kolmen radan verran. Niin oudolta kuin se kuulostaakin niin ensimmäisestä radasta minulla ei ole enää mitään muistikuvaa mutta tehtiin kuitenkin radalta nolla ja sijoituttiin ensimmäiseksi. Eli ilmeisesti se meni ihan siedettävästi =) Harmi kun rataa ei saatu videolle.

Toisella radalla oli varsin vaikea keppikulma (este 5) ja se veikin sitten itse suorituksessa luvattoman paljon huomiota eli hyllytettiin jo sitten esteelle 4. Keskityin niin siihen, että saan Pyryn käännettyä kepeille etten sitten tajunnut ottaa koiruutta haltuun putken jälkeen... ja se kepeillekin meno sitten tietysti epäonnistui... ja loppukin radasta oli vähän sinne päin sähellystä.  http://www.youtube.com/watch?v=9kaHf2t8ZLE

Kolmannelle radalle mennessä jännitin vähän radalla ollutta kepeille vientiä ja siihen sitä sitten hyllytettiin - yllätys, yllätys.Vielä kotimatkallakaan tuo hylky ei niin kovin harmittanut kun kuvittelin, et tuo nyt vaan oli sellainen kohta jota me ei osata ja että enpä olisi sitä muutoinkaan osannut ohjata. Kotona sitten katoisin tuon radan videolta ja sitten rupesi kyllä jo vähän ketuttamaan... vieläkin ihmetyttää, etten sitten rataantutustumisessa älynnyt että tuohon ennen keppejä olisi voinut tehdä vaikka perjätön taikka valssin. Se kun on varsin yleisesti tiedossa meikäläiselläkin, et Pyry nyt vaan ohjautuu tällä hetkellä niin paljon paremmin edestä kuin takaa. Mut tästäkin otetaan opiksi eli ensi kerralla ei toivottavasti tehdä enää samanlaista virhettä =) http://www.youtube.com/watch?v=9qWvsNu867k

Kotiin tultua nappattiin Ainu mukaan ja sitten oli vuorossa olikin puolen tunnin lenkki ja kauan kaivattu ruoka. Ja seuraavana aamuna klo 11 startattiin kohti Varkautta. Jo heti aamusta oli sellainen olo, että tästä tulee hyvä aksapäivä ja niinhän siitä sitten tulikin!

Ensimmäinen rata oli hyppis ja siltä napattiin kuin napattiinkin nollavoitto ja kaupan päälle saatiin vielä SERT-H. Vaikka ohjaus radalla olikin välillä vähän kireää pienoisen jännityksen seurauksena niin silti radasta jäi hyvä fiilis.  http://youtu.be/Qk_n_XV2QkQ

Seuraava rata oli agirata ja ei ihan helppoimmasta päästä. Rataan tutustumisessa yllätin itseni ihan oikeasti miettimästä esteille tulolinjoja varsinkin alun puomi+putki ja loppupuolen A+putki hässäkässä. Kiitos tämän nuo kohdat sujuivatkin varsin hyvin mutta sitten hylky tehtiin kohdassa, johon en ollut rataan tutustumisessa tajunnut kiinnittää niin paljon huomiota. Tuosta hylystä huolimatta radasta jäi valtavan hyvä fiilis ja ohjaus tuntui helpolta ja olin jopa vähän pettynyt, kun rata tavallaan loppui kesken. Täytyy tunnustaa, että enpä muista milloin radan tekeminen kioissa olisi tuntunut niin mukavalta kuin tuolla radalla.  http://youtu.be/lNeGGg0Rigo

Näissä kisoissa tuli myös todistettua se, että kun hyvä fiilis on saatu päälle niin se muuten kantaa aikas pitkälle. Kolmannen radan alku oli meille vaikea johtuen tulokulmasta putkelle. Kiitos Kaisan tuohon alkuun löytyi kuitenkin toisenlainen ohajusratkaisu kuin mitä muut kisaajat teki ja niin tuokin kohta saatiin sitten pelittämään. Tuon putken jälkeen, johtuneeko helpotuksesta, loppurata tuntuikin sitten helpolta ja homma eteni siten, että radalta napattiin nolla sijoituksella 3. http://youtu.be/mBE1jOYG51I

Täytyy tunnustaa, että enpä muista milloin kisaradoilla olisi ollut noin hyvä fiilis kuin oli Varkaudessa ja Pyrtelikin oli hyvässä vireessä. Tahtoo tällaisia lisää!!!! Toisaalta jo alkaa hiukan pelottaa, että mihin asti tätä onnea mahtaa enää riittää... Jos Pyryn virettä verailee noissa viikonlopun kisoissa niin selkeästi Pyrtelin viretila oli parempi sunnuntain kisoissa. Olen itseasiassa jo aiemminkin huomannut, että jos aksaa treenataan kahtena päivänä peräkkäin niin Pyryn viretila on toisena päivänä parempi. Tuo sama näkyy myös ihan normitreeneissä kun vertaa ekaa ja tokaa kierrosta. Mikä myös oli hyvää kaikilla radoilla oli se, että Pyry otti kaikki kontaktit hyvin. Huono noissa kontakteissa oli puolestaan se, että kartturi vapauttaa koiran aina käytännössä liikkeellä (yes-sanasta huolimatta) eikä liikkeeseen kuten tarkoitus olisi. Eli tähän pitää jatkossa kiinnittää treeneissä huomiota oikein urakalla. Itse asiassa meitin ryhmän kouluttaja Katja tuosta jo minulle huomauttikin viime tiistain treeneissä...

Viime viikko olikin aika aksan täyteinen sillä viikonlopun kisojen lisäksi meillä oli tiistain treeneissä vuorossa kisanomaiset harjoitukset. Syystä tai toisesta en saa itsenäni oikeaan vireeseen noissa kisanomaisissa treeneissä eli eihän niitä nollia siellä tehty. Tosin ihan yhtä huonosti noi treenit ei kuitenkaan mennyt kuin viimekerralla eli ehkäpä sitä kehitystä tapahtuu tuollakin rintamalla... vaikkakin hitaasti. Ja monia hyviä havaintoja tuli taas esiin mun ohjauksesta. Eli siitä on hyvä jatkaa.

Jotta vieroitusoireita ei pääsis syntymään käytiin sitten Kaisan ja Ellan kanssa vielä treenamassa torstaina. Pyryn kanssa treenattiin sekä kontakteja että putkiin ohjauksia meille kun nuo putkiin viennit ns. hirttämällä ovat niin tavattoman vaikeita. Saatiinhan sitä tehtyä muutama onnistunutkin suoritus, mutta kyllä tuo vaatii vielä melko paljon harjoitusta ja toistoja jotta uskaltaisin moista ihan kioissa kokeilla. Mut kyllä me joku päivä se vielä osataan.. ihan varmasti.

Vapauden riemuja





Eli sehän tarkoittaa että kaverukset pääsivät jälleen parin viikon tauon jälkeen viettämään koirien laatuaikaa mökillä. Kumpikin päivä aloitettiin kunnon metsälenkillä ja tämän jälkeen ohjalmaan sisältyi vapaavalintaisesti joko vedessä peuhaamista, kuoppien kaivelua, kalojen katselua, syömistä ja vain auringosta nauttimista nurmella tai terassilla maaten.... Kertokoon kuvat loput =)


Pyry kahlailee

Ja Ainusta kahlailu oli ajanhukkaa.. varsinkin kun piti metsästää pikku kiviä.



Pyry katselee josko kaloja olisi jo liikkeellä...





PyryPetteri

AinuVainu

Jottei viinloppu olisi mennyt vain lystiä pitäen niin käytiin sitten sunnuntaina Kaisan ja Ellan kanssa treenamassa vähän aksaakin. Aluksi tehtiin avoimia keppikulmia ja onhan se vaan uskottava, että ei se Pyrteli niitä kovin itsenäisesti osaa vielä hakea. Eli noita keppien aloituksia pitäisi muistaa harjoitella vaikka pääsääntöisesti ennätänkin aina viemään Pyryn oikeaan väliin. Keinulla jatkettiin tiistain treenissä aloitettua harjoitusta eli ensin tehtiin yksittäisenä päähän juoksua ja sitten erikseen tuota alastuloa. Tuossa päähän juoksussa ongelmana on vauhdin puute eli Pyrylle ei tahdo saada sellaista vauhtia että koiruus ennättäisi juosta keinun päähän ennen kuin se laskeutuu. Olenpa joskus jo miettinyt että mahtaakohan Pyryn perusluonne olla sellainen, että sitä ei vaan saa juoksemaan kohti "tyhjyyttä" tuhatta ja sataa... Pyry kun on kuitenkin luonteeltaan harkitsevainen ja vähän varmanpäälle pelaaja. Mutta ei nyt vielä luovuteta vaan katsotaan mitä tuleman pitää. Tuo toinen osio eli että Pyry hyppää itse ylhäällä olevalle keinun alastulolle ja tämän jälkeen keinu lasketaan vapaasti alas toimi taas hyvin. Eli Pyry hyppäsi toistamiseen innoissaan keinulle ja kun keinu pamahti maahan niin lähti vauhdilla pallon perään. Ja jotta treeni ei olisi mennyt vain hankalien asioiden harjoitteluun niin väliin ja loppuun tehtiin sitten mukavaa ja helppoa vauhtirallia runsaalla palkalla. Ja mukavaa oli =)



Ohjatut aksatreenit

Tiistaina oli Pyrtelin viikoittainen ohjattu treenipäivä ja aiheena oli tekniikka. Koska tällä kertaa jokainen sai poikkeuksellisesti itse valita treenattavat aiheet niin minäpä keskityin sitten iki-ihanaan valssiin ja murheenkryyni keinuun. Syynä valssin valintaan oli yksinkertaisesti se, että tuo valssin tekeminen on ollut mulle aina jonkinlainen mysteeri... aina tuntuu et joko ajoitus tai paikka on väärä tai sitten hyvällä tuurilla molemmat. Nyt noita erilaisia valsseja treenattiin kuudella hypyllä. Noin yleisesti ottaen suurimpana ongelmana noissa valseissa taitaa olla se, että ohjaus ei pysy päällä koko liikkeen ajan vaan näyttäisi siltä että ohjaan hypylle, pudotan ohjauksen pois ja sitten taas otan vastaan hypyltä. Lisäksi ajaudun lähes aina liian lähelle hyppyjä. Noiden virheiden korjaaminen pois omasta ohjauksesta ei sitten ollutkaan ihan helppo juttu... Samoja kohtia jouduttiin toistamaan kerta toisensa jälkeen ennen kuin meikäläisen aivoissa tapahtui jonkin sortin ahaa-elämys siitä, mitä oikeasti haettiin. Nyt kun vielä saisi pidettyä tuon oivalluksen hengissä ja siirrettyä myös seuraavaan treenikertaan.

Toisella kierroksella treenattiin sitten keinun suoritusta. Olin jo jossain vaiheessa sopinut itseni kanssa, että Pyrylle ei enää yritetä opettaa ns. päähän juoksua keinulla mutta... sitten muistin taas viime viikonlopun keinun suoritukset ja tulin toisiin ajatuksiin. Eli nyt keinua treenattiin osissa siten, että ensin tehtiin puhtaasti keinun päähän juoksu ja sen jälkeen keinun pään laskeutumista. Ensimmäisellä kerralla kun Pyryn juoksi keinun päähän niin Pyrteli pysähtyi keinun taittokohtaan ja selkeästi ihmetteli kun liikettä alaspäin ei tapahtunut. Kun liikettä toistettiin useamman kerran niin varmuuskin kasvoi mutta eihän se juoksu nyt mikään huippusoritus ollut edes viimeiselläkään kerralla. Toisessa liikkeessä keinun päätä pidettiin jonkin verran vaakatason alapuolella ja Pyry hypätessä keinulle laskettiin keinunpää vapaasti alas ja Pyry sai lähteä heti keinunpään koskettua maata liikkeelle vapautuskäskyllä pallon perään. Yhdessä vaiheessa treeniä Pyry selkeästi hiukan paineistui, mutta muutaman pallon heiton jälkeen hommaa voitiin taas jatkaa normaalisti. Täytyy tunnustaa, että ihan itsekin yllätyin kuinka reippaasti Pyry tuota keinutreeniä teki... eli ehkä meillä on siis vielä toivoa.

Kuopijon karkelot

Koska nukkuminen viikonloppuisin ja varsinkin sunnuntai aamuisin on aivan liian yliarvostettua niin lähdettiin sitten Kaisan kanssa ajelemaan kohti Kuopijota aamulla klo 5.30. Tiedossa oli neljä radallista agilityn riemua mukavalla keinonurmialustalla... Kaksi ensimmäistä rataa tuomaroi Jari Tienhaara ja kaksi viimeistä Rauno Virta.

Ekalta radalta saatiin tulokseksi nolla ja sijoitus oli 3/17. Aivan radan alussa Pyry ei liikkunut ihan yhtä hyvin kuin yleensä mutta sitten radan puolivälissä vauhti normalisoitui. Radalla oli myös keinu, joka tehtii huom. kahteen kertaan ensimmäistä kertaa meikäläisen kisauralla. Ensimmäisellä kerralla keinu oli tosi hidas ja Pyry pysähtyi jo ylösnousulle, josta sitä piti sitten houkutella eteenpäin...toisella kerralla suoritus oli jo sitten nopeampi. Eli tyytyväinen saa kyllä olla tuohon sijoitukseen.

Tokalta radalta saatiin hylky jo neljänneltä esteeltä. Syynä hylkyyn oli jälleen kerran kartturin kykenemättömyys rytmittää omaa liikettään eli ryntäsin taas menemään niin että unohdin sitten ohjata... Tuon jälkeen rata sujuikin sitten virheittä ja kontaktit puomi*2 ja A*2 menivät ihan oppikirjan mukaisesti.

Kolmennelta radalta saatiin taas vaihteeksi nolla ja sijoitus oli 3/24. Radalla oli jälleen keinu ja sen suoritus oli yhtä hidas kuin ekalla radallakin...huoh.. Muutoin rata meni ihan ok mutta vähän mietityttää toiseksi viimeisen A:n vapautus eli lähtikö Pyry liikkeelle vapautuskäskystä vaiko aavistiko tilanteen. Ihan varma en tilanteesta ole, sillä niin rajalla tuo liikkeellelähtö kyllä oli...

Neljännellä radalla oli niin koira kuin kartturikin jo aika väsynyt. Tuloksena oli hylky kun onnistuin taas saamaan Pyryn putken väärään päähän paikassa jossa se ei edes ollut se kaikkein loogisin vaihtoehto... Eli nuo putket pitää ottaa nyt kyllä tehoharjoitteluun. Ei ollut nimittäin ensimmäinen hylky, joka saatiin vastaavanlaisesta tilanteesta.

Kokonaisuutena tuloksiin voi olla varsin tyytyväinen, mutta tietyt asiat tuolta kisoista jäivät vaivaamaan. Ensinnäkin Pyry ei ollut yhdenkään radan alussa ns. normaalissa vireessä. Pallohullu koira ei nimittäin innostunut pallosta vaan kierrokset piti nostaa namilla... vasta radan jälkeen pallo kelpasi palkaksi. En sitten osaa sanoa näkyikö tuo viretilan erilaisuus suoritusvauhdissa myös muilla kuin ensimmäisellä radalla. Ja sitten se keinu... tuossa keinun suorituksessa on ollut muuten tänä vuonna havaittavissa se, että keinonurmipohjalla keinu on ollut huono ja maneesipohjalla ongelmia ei taas ole ollut. Mietittiin jopa Kaisan kanssa, et voisiko Pyryllä olla tuolla kenonurmella hiukan epävarma olo ja se välittyisi heti sitten keinun suoritukseen negatiivisesti? Mene ja tiedä..tällä kertaa tuohon keinun suorittamiseen vaikutti varmaan ainakin se, että viretila ei ollut ihan maksimissaan. Mutta oli syynä mikä tahansa, niin kyllähän tuohon keinun suorittamiseen pitää saada lisää varmuutta, sillä tällä hetkellä sen suoritustaso vaihtelee niiiiiin maanperusteellisen paljon. Eli eikun vaan treenaamaan!!

Jari Suomalaisen aksakoulutus ja rentoutumista mökillä

Viime viikonloppu kuluikin sitten rattoisasti Suomalaisen Jarin aksakoulutuksessa.

Lauantaina liideltiin tällaista rataa... 



Kuten ennakolta jo arvasinkin niin meille ehdottomasti haasteellisimmaksi kohdaksi muodostui nuo esteet 5-6. Vaikka kuinka yritin niin Pyryn säntäsi pääsääntöisesti tuon hypyn 5 jälkeen putkeen... välillä en osannut linjata tarpeeksi tai sitten yritin kääntää koiraa vasta hypyn 5 jälkeen... ja sitten kun jäin varmistelemaan tuota 5:sta niin en sitten enää tahtonut ennättää ohjata hyppyä 6 takakiertoon... no lopulta homma saatiin jotenkin onnistumaan ja päästiin taas jatkamaan matkaa. Pyryn kanssa ei ole juurikaan tehty "poispäin käännön" tapaista ohjausta kepeillä eli yllätyin positiivisesti kun Pyry kääntyi kepeiltä varsin mallikkaasti hypylle 9. Pieniä ongelmia oli myös kohdassa 15-17 johtuen lähinnä siitä etten malttanut odottaa Pyryä vaan säntäsin taas tyypilliseen tapaani eteenpäin ja Pyry suorittikin putken sijaan hypyn 6. Muutoin rata sujui melko hyvin...tosin eihän me sitä nyt nollana ois saatu lävitse =)

Sunnuntaina juostiin taas tällaista rataa:



Ensimmäisellä yrittämällä päästiin rata nollana läpi aina esteelle 21 saakka jonka jälkeen Pyry jatkoi iloisesti matkaansa hypyn sijasta putkeen. Mutta palataanpa sitten radan alkuun... eli alussa tein ennakoivan valssin hypylle 2 ja perupyörityksen hypylle 3 koska kuvittelin sen olevan meille se parempi vaihtoehto. Tohon kohtaan kokeiltiin kuitenkin myös takakiertoa hypylle 3 ja siitä jonkin sortin perjättöä (en siis tiedä oikea nimeä =) ) putkelle. Kun kumpikin ohjaustapa kellotettiin niin tuo jälkimmäinen osoittautuikin selkeästi nopeammaksi vaihtoehdoksi Pyrylle. Putkelta 4 putkelle 5 onnistui yllättävän hyvin eli Pyry haki ongelmitta tuon putken 5 vaikka vähän epäilin sen kääntyvän kohti minua. Pituuden jälkeen tein perjätön ja kaari hyppyjen 7 ja 8 välillä oli aikamoinen. Ois voinut kuuluma linjata =) Keppien aloituksessa ei ollut ongelmia mutta vähän jäi harmittamaan etten tajunnut kokeilla tuohon keppien jälkeiseen elämään sellaista ohjausta että olisi juossut kepit myös itse loppuun saakka ja juossut muurin oikealta puolelta. Nyt rupesin ottamaan sivuetäisyyttä kepeille jo hyvissä ajoin joilloin Pyry joutui tekemään kepit loppuun itsenäisemmin ja sehän näkyy heti vauhdin pienenä hiipumisena. Onneksi Pyry suoritti kepit aina loppuun saakka eli virhettä en onneksi onnistunut tuolla ohjauksella aikaansaamaan... Hypyllä 14 poistuin sitten sieltä mukavuusalueelta ja kokeilin tuohon viskiä. Aluksi käänsin yläkroppaa liikaa hypyn suuntaan jolloin Pyry luki ohajuksen peruspyöritykseksi. Kun kroppa saatiin hallintaan niin hommahan toimi vallan hyvin =) Muutamalla toistokerralla oli myös ongelmia tuossa välistävedossa hypyillä 15-16 kun en taas malttanut rytmittää liikettä oikein. Tuo loppusuoran ongelmakin saatiin pois niinkin yksinkrtaisesti kuin ottamalla koira haltuun pituuden jälkeen.

Tykkäsin koulutuksesta oikein kovasti ja matkaan jäi muutamia oikein hyviä havaintoja ja vinkkejä siitä mitä Pyryn kanssa voisi jatkossa tehdä. Kirjaanpa tähän muistin virkistykseksi näkyviin muutaman tärkeimmän =)

• Pyry liikkuu hyvin kun olen sen edellä eli sillä on kova tarve saada minut kiinni mutta ei välttämättä ohittaa minua. Eli jos nopeutta halutaan lisätä niin tätä ohjaajan ohittamista pitäisi harjoitella ja neuvojakin siihen saatiin.
• haltuunotto käsky "kiinni" ei meillä ole niin ehdoton kuin se pitäisi olla eli sitä pitää treenata!
• ohjausvalintoihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Eli aina se ohjaus jota ensimmäisenä ajattelen ei ole Pyrylle kuitenkaan se nopein vaihtoehto. Esim. sunnuntain radan alku jossa tein kaksi tiukkaa käännöstä/pyöristystä vei Pyryltä vauhdin kun taas tuo matkaltaa hiukan pidempi mutta suoralinjaisempi ohjaus oli taas Pyrylle se selkeästi nopeampi tapa.
• kontaktien suoritusnopeutta pitää vielä treenata. Varsinkin puomilla näyttäisi siltä että alastulon kontaktipaikka ei ole Pyrylle täysin selvä koska vauhti pienenee alastulossa. Ohjeeksi saatiin tehdä kontakteja aina hyvässä vireessä ja mielellään siten, että joku pitää Pyryä kiinni ja laskee irti kun koira on sopivasti hetsautunut esteelle. Toistoja saisi tehdä per treenikerta max 4 ja kaikki hyvällä sykkeellä. Ja sitten hitaista suorituksista ei pitäisi enää erityisemmin palkata eli palkka tulisi sitten kun suoritus sisältäisi myös sen kunnon vauhdin.

Ja sitten siihen rentoutumisosioon... Eli suoraan koulutuksesta lähdettiin jatkamaan Ainun ja Pyryn kanssa matkaa mökille. Mökillä koiruuksille koitti sitten se kauan kaivattu vapaus eli kaksi ihanaa vuorokautta ilman hihnojen tuomia rajoitteita. Ohjelmaan kuului niin metsälenkkejä, rantavedessä kahlailua, kuoppien kaivamista hiekkaan (varsinkin Pyryn harrastus) kuin myös makkaran ja grillilihan syömistä sekä tietty pallon perässä juoksemista.. ei paha ollenkaan =)

Voihan aksa

Tiistaina oli taas meidän viikoittainen ohjattu aksaharjoitus. Meitin koutsi Katja oli jo edellisenä iltana ilmoittanut et kyseessä on kisanomaiset treenit ja meikäläisen ensireaktio oli että voihan pas...a. Kuten voitte varmaan tuosta reaktiosta päätelläkin niin en siis ole kovin suuri kisanomaisten treenien fani...siitäkään huolimatta että tiedän niiden olevan hyödyllisiä.

Mutta sitten itse treeniin..Treenissä oli yhteensä 3 eri rataa ja niistä eka suoritettiin pareittain siten että parin yhteenlaskettu virhepistemäärä sai olla 20. Hommahan ei mennyt sit ihan putkeen ja me hyllytetiin jo esteelle 3. Toisella radalla piti pystyä arvioimaan mihin saakka radan saa suoritettua nollana ja minähän veikkasin estettä 8 koska sen jälkeen oli tulossa varsin mielenkiintoinen "putkihärdelli". Mut eipä sitten päästy ihan sinne saakka kun homma kaatui jo esteelle 7 ja sen jälkeen seuraavan noin 8 esteen aikana ennätimme tehdä sen 6-7 hylkyä. Eli vähän jäi vielä suoritukseen hiottavaa. Viimeisellä radalla piti sitten pystyä tekemään vain se nollarata... mut mepä hyllytettiin jo esteelle 4. Tuo kohta oli kyllä meille vaikea ja melkein jo arvasinkin et homma kaatuu siihen. Muutoin toi vikarata oli kyllä noista kaikista epätoivoisista räpellyksistä se paras.

Kotimatkalla  tunnelma hipoi sitten jo osittain sitä niin kutsutta ranteet auki -fiilistä. Kotiin päästyäni ja aikani itsesäälissä rämmittyäni totesin kuitenkin et oma moka. Vaikka Pyry onkin ns. helppo ohjattava niin kyllä sitä pitää kuitenkin ohjata eikä vaan itse juosta koiran edellä ja olettaa et kyllä se sieltä tulee. Tai siis tuleehan se mutta rata ei ehkä vastaa ihan sitä ohjaajan suunnitelmaa..

En sitten tiedä mistä se johtui mutta en saanut noihin treeneihin sitä oikeaa tekemisen fiilistä. Normaaleihin  harjoituksiin verrattuna ohjaus ei ollut yhtä rentoa ja toisaalta fiilis ei kuitenkaan ollut yhtä jännittynyt kuin kisoissa... eli ohjaus jäi johonkin noiden tuttujen tuntemusten välimaastoon ja tässä tapauksessa huonoin seurauksin. 

Näillä sivuilla tullaan jatkossa epäsäännöllisen säännöllisesti kertomaan kooikkeri Pyryn ja springeri Ainun edesottamuksista niin harrastusten kuin arkielämänkin pyörteissä.


Blogin värkkäämisen lisäksi kävimme tänään myös Hennan kanssa treenamassa aksaa ja mukana oli tietty kumpikin koiruus. Pyrtelillä oli ohjelmassa kontaktien harjoittelu ja Ainulla yleinen hauskanpito. 

Pyryllä tämän päivän tavoitteena oli edelleen vahvistaa kontaktien tekemistä hyvässä vireessä eli radan pätkää suoritettiin pallo kädessä. Tavoitteena on tuon viretilan kautta saada siis kontakteille lisää nopeutta. Homma toimikin tänään varsin hyvin... Puomilla vauhti pysyi hyvänä koko matkan eli ei siis meille tyypilliseen tapaan hidastunut puomin alastulolla. Myös pysäytyskontaktit olivat hyvät ja Pyry lähti joka kerta liikkeelle vasta vapautuskäskyllä. Keinulla Pyry pysähtyy edelleen ns. kääntökohtaan mutta lähti varsin nopeasti liikkeelle sen jälkeen. Ollaan me joskus tehty nopeampiakin keinuja mutta tämän päiväinen oli kumminkin han ok. Myös A:lla pysäytyskontaktit toimivat ja sain tehtyä myös muutaman onnistuneen perjätön A:lle. Edellisen kerran kun tuota kokeilin niin Pyry lähti liikkeen mukaan eli kehitystä on siis tapahtunut. Kokonaisuudessaan kontakteista jäit hyvä fiilis eli hyvä niin! Kun nopeus saataisiin johonkin kuosiin niin sit voiskin ruveta jo treenaamaan tuota kontaktien itsenäisempää suorittamista eli treenattavaa riittää...

Ainu suoritti samaa rataa kuin Pyrykin - tosin mediesteillä - varsin mallikkaasti. Virheitä ei juurikaan tullut ja keppien aloituskin onnistui Ainuksi varsin mallikkaasti. Hyvää virettä ei vaan tahtonut riittä kovin pitkään suoritukseen ja hajut vei taas AinuVainun mennessään... mut sellaista se elämä aina välillä on.

Vaikka tarkoitus onkin kirjoittaa pääasiassa noiden koiruuksien elämästää niin taidanpa kuitenkin raapustaa aina muutaman rivin uudesta "juoksu" harrastuksestani. Siis ihan sillä periaatteella et josko toi tieto mahdollisesta julkihäpeästä sai mut paremmin jatkamaan tätä treenausta. Eli kävin siis tänään viidettä kertaa vetämässä sellaisen hölkkä-kävely viritelmän. Huomion arvoista on se, että jaksoin nyt hölkätä tuon samaisen lenkin lähes kokonaan...siis olihan matkalla se kaksi noin puolenminutin kävelykohtaa... mut kuitenkin. Toiveena on siis hölkätä tuo koko lenkki vielä tällä viikolla jos jalat vaan ei nyt kipeydy tämän päiväisestä. Ja ihan vaan tarkennukseksi niin emme siis puhu mistään useiden kilometrien lenkistä. Ja toiveena tulevalle viikolle olisi se, että josko sitä vihdoinkin oppisi pukeutumaan tuonne lenkille oikein. Nimimerkillä aina liikaa päällä ja likomärkänä hiestä kotiin palatessa....