Kevään ensimmäinen kunnollinen mökkiviikonloppu on sitten takana... ja hengissä ollaan vaikka tuo Ainun ruokavalio oli taas kerrankin sellainen, et jännityksellä odotan miten maha ja suolisto tuohon mystisten makujen coktailiin mahtaa reagoida.
Ainu ennätti siis tälläkin kertaa koluta läpi kompostin sisällön, noukkia metsästä välipalakseen jotain mitä en ehkä edes halua tietää ja kaiken kruunasi tänään kalareissulla elävänä syöty ahven.. huoh.. ja nyt sitten vain odotellaan miten koiruuden sisuskalut tuon kaiken sulattaa.
Muutoin mökkiloma sujui oikein rentouttavissa merkeissä. Eli syötiin hyvin, saunottiin, käveltiin metsässä ja koiruudet pääsi kastelemaan varpaat järveen sekä kaivelemaan hiekkakuoppia... tai siis Pyry pääsi... Ainua kun moinen homma ei vois kiinnostaa vähempää.
Alla on muutama kuva viikonlopulta ja lopusta löytyy myös lyhyt videopläjäys meidän mökkikylästä.
Normaalien tiistain ja keskiviikon viikkotreenien lisäksi ollaan Pyrtelin kanssa käyty viime aikoina myös oman seuran ulkopulisten kouluttajien opeissa.
Viikko sitten lauantaina (20.4) käytiin pitkästä aikaa treenamassa ACElla. Koutsina toimi tällä kertaa Tiia ja ratana meillä oli tuo alla oleva pallonumeroin merkkitty oikein mukava rata.
Radasta on olemassa myös videomateriaalia mut kun laiska olen, niin enpä ole saanut sitä vielä työstettyä siihen kuntoon, et linkin voisi tänne laittaa. Siis ensin kun pitäisi ladata se ohjelmakin jolla videoita voisi hiukan editoida =D
Mut sitä odotellessa kirjataan näin sanallisessa muodossa ylös radan tärkeimmät paikat. Alku A:lle saakka ei tuottanut ongelmia, mutta sitten A:n jälkeinen elämä aina esteelle 10 asti oli sitten hiukan hankalampi. Välille 6-8 tein tuplapersjätön ja jos vain ennätin sen kunnolla tekemään, niin homma toimi vallan hyvin. Okserille yritin tehdä perjättöä mut 4/5 kerrasta Pyry tuli okserin ohi eli ei siis ihan toiminut suunnitelmien mukaan. Sitten kokeiltiin sitä järkevämpää vaihtoehtoa eli okserin ja 10 putken ohjausta keinun puolelta ja se toimi oikein hyvin kunhan vain muistin oikeasti työntää koiran okserille. Kepeille vienti toimi vallan hyvin putken kummaltakin puoleta ohjattuna. Kohta 22-27 toimi oikein hyvin sillä Pyry kyllä irtoaa putkiin kauempaankin eikä nuo leijöröinnit ole meille mitenkään ylen mahdottomia. Mutta sitten yllätys, yllätys tuo irtoaminen putkeen ei enää onnistunutkaan tuossa kohdassa 29-32. Kun katsoin jälkikäteen videota tuosta kohdasta, niin oma rytmityshän se oli tuossa kohdassa pielessä, en sitä vaan tajunnut rataa tehdessä. Kokeilin tuota kohtaa jälkikäteen omissa treeneissä ja tuolloin tuo kohta ei tuottanut enää mitään ongelmia eli hyvin irtosi. Loppuosa radasta eli väli 33-38 ei tuottanut ongelmia kunhan vaan muisti, ettei koiraa saanut saatella liian pitkälle muurille. Tiian kommentti radasta oli, et vaikka persjättö meillä toimiikin hyvin niin ihan joka paikkaan se ei kuitenkaan ole se paras ratkaisu =D
Tämän viikon perjantaina oli sitten vuorossa Sari Vähäniityn treenit meidän omassa hallissa. Koska aikaa oli varattu hyvin tehtiin treeni kahdessa eri erässä.
Radan alku esteelle 7 saakka sujui kummallakin kierroksella hyvin ja Pyry kesti tosi hyvin takaleikkauksen kepeille vaikka teinkin se Pyryn ollessa vasta ensimmäisessä keppivälissä. A-este tuotti sikäli ongelmia, että kummallakin kierroksella Pyry ei kestänyt esteelle perjättöä vaan juoksi ensimmäisellä kerralla A:n läpi. Muilla toistoilla homma taas toimi ihan ok. Ensimmäisellä kierroksella persjätöt oli hiukan myöhässä välillä 11-13 mutta toisella kierroksella ne sujuivat jo hyvin. Esteet 18-22 tuottivat ensimmäisellä kierroksella hienoisia vaikeuksia, sillä kartturi ei tahtonut mitenkään muistaa miten tuo rata piti tuolla välillä ohjata. Toisella kierroksella homma pysyi jo paremmin kasassa ja tuokin kohta saatiin menään läpi sujuvasti. Kepeille meno eli kohta 24-25 toimi aivan mahtavasti. Pyry vaan hakee nuo suljetut keppikulmat niin tavattoman hyvin jopa poispäinkäännöllä. Hieno Pyrteli! Kokonaisuutena radasta jä oikein hyvä fiilis eli näillä eväillä on hyvä lähteä kohti ensi viikonlopun kisoja.
Ainu ei puolestaan ole vieläkään päässyt treenimään, sillä selkä on hieronnoista huolimatta edelleen siinä kunnossa että aksaan ei ole asiaan. Mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa =D
Käytiin viime lauantaina Hennan ja poikien kanssa kisailemassa Pieksämäellä kolmen radan verran. Tuomisina Tuija Kokkosen radoilta oli tulpanolla ja hylky.
Ensimmäisellä radalla jännitys vei voiton ja ohjaus hajosi heti ensimmäiseen vaikeampaan paikkaan. A:n jälkeisen toisen hypyn sain vielä pelastettua mutta sitten seuraavan hypyn ohjasinkin jo niin hulimattomasti, että Pyry suoritti sen väärästä suunnasta. Jotain hyvääkin tuolta radalta löytyi ja se kohta oli ehdottomasti tuo puomi-putki-kepit osuus.
Toisella radalla päätin sitten pitää Pyryn paremmin hallussa ja tuloksena oli nolla. Hiukan tuo tiukka kotrolli ja sen mukana tuoma jäykkyys näkyy niin kartturin kuin koirankin etenemisessä. Eli sen jo perinteisesti myöhässä olevan ohjauksen lisäksi sorruin nyt myös varmisteluun ja se näkyy myös ajoittain Pyryn vauhdissa. Aika riitti kuitenkin sijoitukseen 2/24.
Viimeinen rata meni aika samoissa tunnelmissa kuin toinekin rata eli pelattiin varman päälle riskejä välttäen. Ja edelleen olin myöhässä ja rytmitys oli hukassa mutta nolla väännettiin kuin väännettiinkin ja sijoitus oli 3/20.
Vaikka tuplanollan jälkeen ei voi olla kuin tyytyväinen niin pikkaisen jäi kuitenkin harmittamaan se, että kisoissa ei sitten millään kykene siihen samaan rentoon ohjaukseen ja vauhdin hurmaan kuin harjoituksissa. Mutta ehkäpä sekin päivä vielä joskus koittaa... Eli sitä odotellessa.
Eilen päästiin vihdoinkin Ainun kanssa hierontaan Helille ja hyvin nopeastihan se sitten selvisi, et jumissahan se AinuVainun selkä oli ja kunnolla. Kun Ainu normaalisti ihan tykkää hieronnasta, niin nyt sillä oli vähän väliä kiire pois käsittelystä. Ja vaikka Heli hieroikin Ainua tosi varovaisesti niin parhaimillaan tai pahimillaan yritti Ainu kiivetä pakoon jopa olkapään ylitse. Aamulla lihakset olivat mitä ilmeisemminkin vähän kipeät, sillä Ainu ärähti sängyssä Pyrylle siihen malliin, et Pyrteli päätti sit vetäytyä sängyn alle odottelemaan tilanteen rauhoittumista.
Eli hiljaiselo Ainun elämässä jatkuu... ohjelmassa on vain pieniä lenkkejä, BOT-takin lämpöä ja seuraavan hierontakerran odotusta... ja varmaan Ainun kauhistukseksi pieneviä ruoka-annoksia. Täytynee myös kysäistä eläinlääkäriltä olisiko tuota kipulääkitystä syytä vielä jatkaa.
Pääsiäisen alkua juhlittiin perinteiseen tapaan taas aksakisoissa. Tällä kertaa meitin oma seura järjesti kaksipäiväiset karkelot, joissa startteja oli lähes 800. Noihin lukuihin mahtui mukaan myös Pyrtelin kolme rataa, jotka siis katkaisivat meidän reilun 3½ kuukauden kisatauon. Ja perinteiseen tapaan nuo ensimmäiset radat myös aiheuttivat kartturille vatsanväänteitä ja pienoista paniikkia.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että pienoinen yliyrittäminen kostautui ja tuloksena oli historiallinen 3 hylkyä. Ensimmäisellä radalla sorruttiin keppivirheeseen ja toisella radalla Pyry onnistui hyppäämään toiseksi viimeisen hypyn väärästä suunnasta. Muutoin kumpainekin radoista oli ihan ok. Ohjaajan jännitystilasta kertonee jotain se, että kummallakaan radalla en edes tajunnut noita virheitä vaan ihmettelin sitten maalissa, että mistäs se hylky taas tulikaan.. Kahden ensimmäisen radan jälkeen jännitys sitten purkautui ja jäljelle jäi vain totaalinen tyhjyys. Ja sehän ei luvannut hyvää viimeiselle radalle. Ja niinhän sitä sitten hyllytettiin rata jo toiselle esteelle ja loppu osa radasta menikin sitten täysin sunnuntaifiiliksellä. Jälkikäteen vähän ihmetytti kun en saanut kaivettua viimeiselle radalle sitä samaa tekemisen fiilistä, mihin yleensä pystyy kahden hieman huonomman radan jälkeen. Nyt oli vain sellainen olo, et vois lähteä kotiin... Mut eihän me kotiin menty - ei ennen viimeistä rataa tai sen jälkeenkään - vaan jäätiin vielä omien suoritusten jälkeen töihin ottamaan aikaa maksien radoilta. Ja hyvä niin! Sillä siinä töitä tehdessä ja toisten ratoja seuratessa se "ei tästä mitään tule" fiilis jos ei nyt täysin hävinnyt niin ainakin pienentyi jo ihan sidettävään kokooon... Seuraavan aamuna töitä jatkettiin pöytäkirjanpitäjän sihteerinä ja sitten iltapäivällä käännettiinkin auton keula kohti kesämökkiä ja vapautta.
Kotiutuminen takaisin kaupunkielämään tapahtui tänään ja jo illalla pyrähdettiin Kaisa ja Ellan kanssa perinteisissä tiistain aksatreeneissä. Meitin ryhmästä ei ollutkaan sitten paikalla muita, joten aikaa treenaamiseen oli ruhtinaalisesti. Kaisa oli laatinut Ellalle mukavan kontakti/putki rallattelun, josta sitten muokattiin pari hyppyä ja kepit lisäämällä Pyrtelille mukava rata. Tänään homma taas toimi ja harjoituksista jäi oikein mukava "kyllä me sittenkin osataan" fiilis. Tämän kun saisi vielä pidettyä yllä ensi lauantain Pieksämäen kisoihin saakka niin nou hätä =)
Ainulla on jo jonkun aikaa ollut satunnaisesti jotain ongelmaa vasemman takajalan kanssa. Eli silloin tällöin lenkillä takajalkaa on pitännyt kesken lenkin ojentaa taaksepäin ja nyt viime viikolla Ainu veti takajalkansa 3 kertaa alleen. Tuo jalan vetäminen alle kesti vain pienen hetken mutta selkeästi näytti siltä, että koiruudella oli tuolloin kipua. Pienen ns. hengähdystauon jälkeen Ainu oli taas oma itsensä ja jatkoi lenkkiä reippaasti eteenpäin.
Tänään sitten käytiin tuon vaivan takia eläinlääkärillä. Martina katsoin ensin Ainun liikkumista ja sen jälkeen tutkittiin polvet ja kintereet ja ne olivat kaikki näyttivät olevan kunnossa. Sitten kuvattiin selkä ja samassa kuvassa näkyi myös tuon ongelmallisen jalan polvi ja lonkka. Ja edelleen kaikki ok. Koska tehtyjen tutkimusten perusteella mitään ihmeellisempää ongelmaa ei löytynyt arvioi Martina, että ongelma saattaisi johtua hermopinteestä tai lihasjumista. Kivunlievitykseen Ainu sain 14 vkr kipulääkityksen, passituksen hierontaan ja kehoituksen pitää koira levossa seuraavan 2vk ajan. Eli huomenna varataan aika Helille ja sitten toivotaan, että vaiva levon ja lääkkeen avulla alkaisi helpottamaan. Onneksi tuolta ei löytynyt nyt mitään vakavampaa ongelmaa, sillä olin tyypilliseen tapaani jo ennättänyt miettiä vaikka mitä...
Vaikka eläinlääkärissä käynnin syy olikin itsessään ikävä, niin itse käynti oli ainumaiseen tapaan oikein miellyttävä kokemus. Ainu ryntäsi sisään eläinlääkärille into puhkuen ja kaikki vastaantulijat tervehtien. Sitten haisteltiin häntäheilun kaikki nurkat ja hyllyt .. ja niin kuin aina, oli itse eläinlääkärin näkemin varsin riemullinen tapaus. Lääkäri käytiin moikkaamassa häntä heiluen ja hyppien ja sitten taas haisteltiin. Itse toimenpiteet sujuivat helposti ja sen jälkeen taas tutkittiin paikkoja ja moikattiin lääkäriä ja haisteltiin. Ja koska Ainulla oli mitä ilmeisemmin oikein mukavaa, niin mitään kiirettä kotiinkaan ei tuntunut olevan.... Hassun hauska koira!
argh! yritin sit saada noita kuvia aseteltua jotenkin fiksummin... sit yritin vielä lisätä sinne vähän tekstiäkin väliin... siis ei ois kannattanut edes yrittää, sillä lopputulos oli aivan järkyttävä. Koska taidot ei näemmä riitä fiinimpään esitykseen, niin mennään sitten ihan perustyylillä.
