Pääsiäisen alkua juhlittiin perinteiseen tapaan taas aksakisoissa. Tällä kertaa meitin oma seura järjesti kaksipäiväiset karkelot, joissa startteja oli lähes 800. Noihin lukuihin mahtui mukaan myös Pyrtelin kolme rataa, jotka siis katkaisivat meidän reilun 3½ kuukauden kisatauon. Ja perinteiseen tapaan nuo ensimmäiset radat myös aiheuttivat kartturille vatsanväänteitä ja pienoista paniikkia.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että pienoinen yliyrittäminen kostautui ja tuloksena oli historiallinen 3 hylkyä. Ensimmäisellä radalla sorruttiin keppivirheeseen ja toisella radalla Pyry onnistui hyppäämään toiseksi viimeisen hypyn väärästä suunnasta. Muutoin kumpainekin radoista oli ihan ok. Ohjaajan jännitystilasta kertonee jotain se, että kummallakaan radalla en edes tajunnut noita virheitä vaan ihmettelin sitten maalissa, että mistäs se hylky taas tulikaan.. Kahden ensimmäisen radan jälkeen jännitys sitten purkautui ja jäljelle jäi vain totaalinen tyhjyys. Ja sehän ei luvannut hyvää viimeiselle radalle. Ja niinhän sitä sitten hyllytettiin rata jo toiselle esteelle ja loppu osa radasta menikin sitten täysin sunnuntaifiiliksellä. Jälkikäteen vähän ihmetytti kun en saanut kaivettua viimeiselle radalle sitä samaa tekemisen fiilistä, mihin yleensä pystyy kahden hieman huonomman radan jälkeen. Nyt oli vain sellainen olo, et vois lähteä kotiin... Mut eihän me kotiin menty - ei ennen viimeistä rataa tai sen jälkeenkään - vaan jäätiin vielä omien suoritusten jälkeen töihin ottamaan aikaa maksien radoilta. Ja hyvä niin! Sillä siinä töitä tehdessä ja toisten ratoja seuratessa se "ei tästä mitään tule" fiilis jos ei nyt täysin hävinnyt niin ainakin pienentyi jo ihan sidettävään kokooon... Seuraavan aamuna töitä jatkettiin pöytäkirjanpitäjän sihteerinä ja sitten iltapäivällä käännettiinkin auton keula kohti kesämökkiä ja vapautta.
Kotiutuminen takaisin kaupunkielämään tapahtui tänään ja jo illalla pyrähdettiin Kaisa ja Ellan kanssa perinteisissä tiistain aksatreeneissä. Meitin ryhmästä ei ollutkaan sitten paikalla muita, joten aikaa treenaamiseen oli ruhtinaalisesti. Kaisa oli laatinut Ellalle mukavan kontakti/putki rallattelun, josta sitten muokattiin pari hyppyä ja kepit lisäämällä Pyrtelille mukava rata. Tänään homma taas toimi ja harjoituksista jäi oikein mukava "kyllä me sittenkin osataan" fiilis. Tämän kun saisi vielä pidettyä yllä ensi lauantain Pieksämäen kisoihin saakka niin nou hätä =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti