Tiistaina oli Pyrtelin viikoittainen ohjattu treenipäivä ja aiheena oli tekniikka. Koska tällä kertaa jokainen sai poikkeuksellisesti itse valita treenattavat aiheet niin minäpä keskityin sitten iki-ihanaan valssiin ja murheenkryyni keinuun. Syynä valssin valintaan oli yksinkertaisesti se, että tuo valssin tekeminen on ollut mulle aina jonkinlainen mysteeri... aina tuntuu et joko ajoitus tai paikka on väärä tai sitten hyvällä tuurilla molemmat. Nyt noita erilaisia valsseja treenattiin kuudella hypyllä. Noin yleisesti ottaen suurimpana ongelmana noissa valseissa taitaa olla se, että ohjaus ei pysy päällä koko liikkeen ajan vaan näyttäisi siltä että ohjaan hypylle, pudotan ohjauksen pois ja sitten taas otan vastaan hypyltä. Lisäksi ajaudun lähes aina liian lähelle hyppyjä. Noiden virheiden korjaaminen pois omasta ohjauksesta ei sitten ollutkaan ihan helppo juttu... Samoja kohtia jouduttiin toistamaan kerta toisensa jälkeen ennen kuin meikäläisen aivoissa tapahtui jonkin sortin ahaa-elämys siitä, mitä oikeasti haettiin. Nyt kun vielä saisi pidettyä tuon oivalluksen hengissä ja siirrettyä myös seuraavaan treenikertaan.
Toisella kierroksella treenattiin sitten keinun suoritusta. Olin jo jossain vaiheessa sopinut itseni kanssa, että Pyrylle ei enää yritetä opettaa ns. päähän juoksua keinulla mutta... sitten muistin taas viime viikonlopun keinun suoritukset ja tulin toisiin ajatuksiin. Eli nyt keinua treenattiin osissa siten, että ensin tehtiin puhtaasti keinun päähän juoksu ja sen jälkeen keinun pään laskeutumista. Ensimmäisellä kerralla kun Pyryn juoksi keinun päähän niin Pyrteli pysähtyi keinun taittokohtaan ja selkeästi ihmetteli kun liikettä alaspäin ei tapahtunut. Kun liikettä toistettiin useamman kerran niin varmuuskin kasvoi mutta eihän se juoksu nyt mikään huippusoritus ollut edes viimeiselläkään kerralla. Toisessa liikkeessä keinun päätä pidettiin jonkin verran vaakatason alapuolella ja Pyry hypätessä keinulle laskettiin keinunpää vapaasti alas ja Pyry sai lähteä heti keinunpään koskettua maata liikkeelle vapautuskäskyllä pallon perään. Yhdessä vaiheessa treeniä Pyry selkeästi hiukan paineistui, mutta muutaman pallon heiton jälkeen hommaa voitiin taas jatkaa normaalisti. Täytyy tunnustaa, että ihan itsekin yllätyin kuinka reippaasti Pyry tuota keinutreeniä teki... eli ehkä meillä on siis vielä toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti